Kulttuurin täyteinen viikonloppu

 Päätin lähteä viikonloppuna käymään nimikkomuseossani, Sara Hildenin taidemuseossa (äiti nimesi minut hänen mukaan, koska ihannoi kuinka taitava business-nainen sekä mesenaatti hän oli, sekä miten hän suhtautui taiteeseen). Tällä hetkellä on käynnissä näyttely "seurassa", jossa on Tomas Byströmin, Tuula Lehtisen, Osmo Rauhalan, Teemu Saukkosen, Jyrki Siukosen sekä Ilkka Väätin töitä. 

    Pidin erityisen paljon Tuula Lehtisen töistä. Ne olivat mielettömän yksityiskohtaisia ja kauniita. Se kuinka hän on töissään rikkonut sääntöjä ja tehnyt jotain erilaista oli virkistävää sekä mieleenpainuvaa. Näyttelyn aikana mieleeni juolahti uudelleen keskustelu, jonka kävimme koululla "kun taiteilijalla on tarpeeksi nimeä, hän voi tehdä mitä vain". Mielestäni muutaman taiteilijan kohdalla tämä oli hyvin nähtävissä. Heillä oli tarpeeksi nimeä ja työt olivat myös sen näköisiä. Itse en pidä taiteena taulua, joka on maalattu mustaksi ja reunat punaiseksi, koska siihen kykenee kuka tahansa Matti Meikäläinenkin. 

    Taide on tunnetta ja siitä on mahdotonta väitellä, jokainen meistä kokee sen erilailla. Se mikä toisen mielestä on hirvitys on toisen mielestä ihana. Itse pidän taiteena sitä, mikä koskettaa minua. Toki voidaan sanoa, että aikaisemmin mainitsemani esimerkki sai minut tuntemaan jotakin eli se oli taidetta. 

Illalla menin vanhempieni kanssa katsomaan Tampereen "Tanssivat Vedet" esitystä, joka on nähtävissä 23.-31. lokakuuta. Teoksessa yhdistyy valon, veden sekä musiikin yhdistelmä. Esitys on nähty Tampereella ensimmäisen kerran viime syksynä 240-vuotisjuhlien kunniaksi. Teoksessa kuultava musiikki vaihtuu päivittäin.

Kuvat:Sara Luoto